 |
| Pitkäniemen hautausmaa |
Jostain syystä minua kiehtovat vanhat hautausmaat. Ehkäpä noista vanhoista hautakivistä pystyy niin elävästi kuvittelemaan minkälaista ihmisten elämä on ollut. Tai ainakin sillä tavalla minä niitä katselen - ulkopuolisena, yritän miettiä minkälaista elämää tuo ihminen on elänyt.
Vanhoissa hautakivissä on mukavaa se, että niissä usein lukee vainajan ammatti tai "arvo"... Kalevankankaan museoalueella on paljon vanhoja hautakiviä, joita olen käynyt ihastelemassa. On talonomistajaa, räätälimestaria, ylijunailijaa ja tynnyrintekijää.
 |
| Pitkäniemen hautausmaa |
Mielisairaalan hautausmaa kiehtoo jo siinäkin mielessä, että se herättää ajattelemaan mielenterveyspotilaiden kohtelua ja hoitoa - historiasta nykypäivään. Haluan korostaa sitä, etten ole hautausmailla fiilistelemässä tai haamujahdissa, vaan aidosti kiinnostunut ihmiskunnan historiasta. Sen takia haluankin kirjoittaa mielisairauksien, ja mielisairaanhoidon historiasta - Suomessa ja maailmalla.
 |
Mielisairauksien historiasta
Mieleltään sairaita on kai ollut niin pitkään kun ihmismieli on ollut olemassa.
Muinaisina aikoina mielisairauksien uskottiin olevan henkimaailmaan liittyviä, ja niitä käsiteltiin eri tavoin - ihmisten uskomuksista riippuen. Aikanaan mieleltään sairaita sekä myös esimerkiksi epileptikoita on pidetty mm. riivattuina, oraakkeleina ja noitina. Luonnonkansojen keskuudessa sairaanhoito oli (ja joissakin tapauksissa on nykypäivänäkin) pappien ja poppamiesten vastuulla.
Antiikin aikaan (800 eaa. - 500 jaa.) "lääketieteen isä" Hippokrates oli myös mielisairaiden hoidossa tietynlainen suunnannäyttäjä. Hän muutti käsityksiä selittämällä sairaudet luonnollisilla syillä eikä jumalten ja henkien aiheuttamina - hänen mukaansa myös mielipuolet ovat sairaita. Sen ajan hoitomuotoihin kuului mm. työskentely, ruokajärjestys, kylvyt, hieronta, voimistelu, musiikki ja vaihteleva ajanviete. (Kuulostaako nykyajalta?) Vaikka varsinaisia hoitolaitoksia ei siihen aikaan ollut, Hippokrateen opit saivat kannatusta monissa piireissä.
Keskiajalle (n. 500-1400 jaa.) päästessä jo aiemmin omaksutut lääketieteen ja psykologian opit unohtuivat. Kristinuskon myötä taannuttiin ajattelemaan mielisairaita demonisina, joko saatanan liittolaisina tai syntiensä takia jumalan rankaisemina. Niinpä-niin. Myös noitavainot jylläsivät ympäri Eurooppaa, 1400-luvun alusta aina 1600-luvun lopulle saakka. On helppo kuvitella, että mieleltään sairaat ovat herkästi leimaantuneet noidiksi.
Hoitolaitokset
Vuonna 1247 perustettu Bedlam, eli Bethlem Royal Hospital, on maailman vanhin psykiatrinen sairaala. Aluksi luostarina toimineessa laitoksessa aloitettiin henkisesti sairaiden potilaiden hoito 1300-luvulle mennessä.
Keskiajan lopulla alettiin yleisemmin rakentamaan laitoksia mielipuolille. Yksinomaan mielisairaille tarkoitetut laitokset olivat kuitenkin harvassa. Uskonpuhdistuksen aikaan mielisairaita sijoitettiin spitaalihoitoloihin, köyhäintaloihin ja ns. pyhänhengenhuoneisiin.
Suomessa mielisairaiden eristys aloitettiin keskiajalla.1600-luvulla mielisairaita eristettiin spitaalipotilaiden kanssa Seilin saarelle, sinne rakennettuun leprahoitolaan.1700-luvulla Seilissä varsinaisesti käynnistynyt mielisairaalatoiminta jatkui aina 1960-luvulle saakka.
Aikanaan mielisairaiden "hoito" ei ollut varsinaista hoitoa, vaan sairaat lukittiin "hullunarkkuihin", koppeihin, kahlittiin seiniin ja ruoskittiin.
1800-luvulla alettiin kuitenkin varovasti luopumaan pakkokeinoista ja kahleista - mielisairaista alettiin pitämään enemmän huolta. 1800-1900 lukujen taitteessa mielisairaanhoidossa alettiin siirtyä vuodehoitoon. Alunperin vuodehoidon tarkoitus oli kestää vain muutamia viikkoja, ja vain akuuteissa tapauksissa - levottomuustilojen torjumiseksi. Vuodehoidosta kehittyi kuitenkin monissa paikoissa pääasiallinen hoitomenetelmä, ja usein levottomat potilaat joutuivat makaamaan vuoteissa useita kuukausia - jopa vuosia.
Liiallisen vuodehoidon käytöstä nousi kuitenkin kritiikkiä, ja sen vastustuksen myötä mielisairaanhoito alkoi kehittymään kohti nykyistä.
Mielisairaanhoito Suomessa
Suomessa tärkein käänne mielisairaanhoidossa tapahtui 1800-luvulla, jolloin keisari Nikolai I antoi mielisairaiden hoitoa ja sairaaloiden rakentamista koskevan asetuksen. 1860- luvulla mielisairaiden lukumäärästä alettiin pitää tilastoja, ja 1880-luvulla voimaan tullut keisarillinen asetus määräsi kunnat huolehtimaan mielisairaiden hoidosta. (Kunnalliskotien mielisairasosastot toimivatkin Suomessa 1950-luvulle saakka, jolloin maahan rakennettiiin ns. B-sairaalaverkko.)
Vuonna 1937 Suomeen asetettiin mielisairauslaki, jonka jälkeen kaikki hoidossa olevat mielisairaat tulivat lääkärinhoidon valvontaan. Vuonna 1939 maa jaettiin mielisairaanhuoltopiireihin. 1940-luvun suomessa yleinen käsitys oli, ettei mielisairautta voitu parantaa. Tämän vuoksi mielisairauksien tutkimustakaan ei koettu tarpeelliseksi. Mielisairaita hoitavien laitosten tarkoituksena oli yhä lähinnä potilaiden säilyttäminen ja vahinkojen ehkäiseminen.
Uusi mielisairaslaki tuli voimaan vuonna 1953, jolloin potilaspaikkoja lisättiin, ja ennalta ehkäisevään työhön luotiin avohoitoverkosto. Myös psykoosilääkkeet otettiin käyttöön 1950-luvulla.
Hoitoon yhdistyi kuntoutus- ja perhetyö, ja syntyi A- ja B-mielisairaalat.
Vuonna 1976 psykiatrisen hoidon suuntaviivoja määriteltiin, hoitojärjestelmää alueellistettiin ja ehkäisevää työtä kehitettiin. Kroonistuneille potilaille tarkoitetuista B-sairaaloista luovuttiin. Sairaalapaikkojen määrää alettiin 1980-luvulla vähentää, ja voimavaroja suunniteltiin siirrettäväksi avohoitoon. 1990-luvun laman takia avohoidon kehitys kuitenkin otti takapakkia.
Suomen sosiaali- ja terveydenhuolto elää kai tietynlaista murrosta tällä hetkellä. Mihin päin olemme menossa - sen vain aika näyttää.
Pitkäniemen sairaala
Nokialla sijaitseva Pitkäniemen sairaala on rakennettu 1800-1900 lukujen taitteessa, palvelemaan koko Länsi-Suomen "mielenvikaisia". Pitkäniemen alueen katsottiin olevan rauhallinen ympäristö mielisairaalalle. Vieressä sijaitsevalle Pyhäjärvelle sairaalalle hankittiin oma höyrylaiva v.1900, sairaalalle perustettiin oma puisto, ja pellot olivat sairaalan omassa viljelyskäytössä 1980-luvun lopulle saakka.
Pitkäniemessä annetaan nykyisin pääosa Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) psykiatrisesta hoidosta.
 |
| Pitkäniemen hautausmaa |
Pitkäniemen sairaalan hautausmaa sijaitsee Turuntien toisella puolella, Sarpantien varrella. Hautausmaalle on haudattu 426 Pitkäniemen sairaalan potilasta, vuosien 1902-1964 välillä. Hautausmaalta löytyy vuonna 1992 Pitkäniemen potilaiden pystyttämä muistomerkki, edesmenneitä potilaita kunnioittaen - muistuttamaan mielisairaiden ja mielisairaanhoidon historiasta?
 |
| Pitkäniemen hautausmaa |
Tunnelma hautausmaalla on rauhallinen, ja tavallaan aika siellä on pysähtynyt. Keskellä aluetta kasvaa valtava koivu, joka luo auringon laskiessa suuren varjon.
 |
| Pitkäniemen hautausmaa |
 |
| Pitkäniemen hautausmaa |
Pitkäniemen hautausmaa muistuttaa meitä siitä, kuinka mielisairaita aikanaan on kohdeltu. Heidät eristettiin yhteiskunnan ulkopuolelle. Niin eläessään, kuin kuoleman jälkeenkin. Ympyrä on kauniisti sulkeutunut. Nykypäivänä hullut kulkevat keskuudessanne, mutta miten sitäkään enää määritellään - mielenterveyttä?
 |
| Pitkäniemen hautausmaa |
Muistomerkin kauniin osuvaa lausetta lainaten päätän tämän kirjoituksen,
kaikkia mieleltään sairaita, kautta vuosien kunnioittaen:
- Rauhan minä jätän teille:
Minun rauhani.
.jpg)
- Noora
Lähteet:
- Prinsessakampanja-sivusto
- Museovirasto
- Wikipedia
