"Hullujen hautausmaa"

Kaikki tamperelaiset varmasti tietävät Pitkäniemen psykiatrisen sairaalan. Ihan kaikki eivät välttämättä ole kuulleet, tai ainakaan käyneet sairaalan hautausmaalla. Nettilöytönä tämmöinenkin paikka silmiini osui, ja pakkohan siellä oli käydä.

Pitkäniemen hautausmaa

Jostain syystä minua kiehtovat vanhat hautausmaat. Ehkäpä noista vanhoista hautakivistä pystyy niin elävästi kuvittelemaan minkälaista ihmisten elämä on ollut. Tai ainakin sillä tavalla minä niitä katselen - ulkopuolisena, yritän miettiä minkälaista elämää tuo ihminen on elänyt.

Vanhoissa hautakivissä on mukavaa se, että niissä usein lukee vainajan ammatti tai "arvo"... Kalevankankaan museoalueella on paljon vanhoja hautakiviä, joita olen käynyt ihastelemassa. On talonomistajaa, räätälimestaria, ylijunailijaa ja tynnyrintekijää.

Pitkäniemen hautausmaa

Mielisairaalan hautausmaa kiehtoo jo siinäkin mielessä, että se herättää ajattelemaan mielenterveyspotilaiden kohtelua ja hoitoa - historiasta nykypäivään. Haluan korostaa sitä, etten ole hautausmailla fiilistelemässä tai haamujahdissa, vaan aidosti kiinnostunut ihmiskunnan historiasta. Sen takia haluankin kirjoittaa mielisairauksien, ja mielisairaanhoidon historiasta - Suomessa ja maailmalla.

Mielisairauksien historiasta

Mieleltään sairaita on kai ollut niin pitkään kun ihmismieli on ollut olemassa.

Muinaisina aikoina mielisairauksien uskottiin olevan henkimaailmaan liittyviä, ja niitä käsiteltiin eri tavoin - ihmisten uskomuksista riippuen. Aikanaan mieleltään sairaita sekä myös esimerkiksi epileptikoita on pidetty mm. riivattuina, oraakkeleina ja noitina. Luonnonkansojen keskuudessa sairaanhoito oli (ja joissakin tapauksissa on nykypäivänäkin) pappien ja poppamiesten vastuulla.

 Antiikin aikaan (800 eaa. - 500 jaa.) "lääketieteen isä" Hippokrates oli myös mielisairaiden hoidossa tietynlainen suunnannäyttäjä. Hän muutti käsityksiä selittämällä sairaudet luonnollisilla syillä eikä jumalten ja henkien aiheuttamina - hänen mukaansa myös mielipuolet ovat sairaita. Sen ajan hoitomuotoihin kuului mm. työskentely, ruokajärjestys, kylvyt, hieronta, voimistelu, musiikki ja vaihteleva ajanviete. (Kuulostaako nykyajalta?) Vaikka varsinaisia hoitolaitoksia ei siihen aikaan ollut, Hippokrateen opit saivat kannatusta monissa piireissä.

Keskiajalle (n. 500-1400 jaa.) päästessä jo aiemmin omaksutut lääketieteen ja psykologian opit unohtuivat. Kristinuskon myötä taannuttiin ajattelemaan mielisairaita demonisina, joko saatanan liittolaisina tai syntiensä takia jumalan rankaisemina. Niinpä-niin. Myös noitavainot jylläsivät ympäri Eurooppaa, 1400-luvun alusta aina 1600-luvun lopulle saakka. On helppo kuvitella, että mieleltään sairaat ovat herkästi leimaantuneet noidiksi.

Hoitolaitokset

Vuonna 1247 perustettu Bedlam, eli Bethlem Royal Hospital, on maailman vanhin psykiatrinen sairaala. Aluksi luostarina toimineessa laitoksessa aloitettiin henkisesti sairaiden potilaiden hoito 1300-luvulle mennessä.

Keskiajan lopulla alettiin yleisemmin rakentamaan laitoksia mielipuolille. Yksinomaan mielisairaille tarkoitetut laitokset olivat kuitenkin harvassa. Uskonpuhdistuksen aikaan mielisairaita sijoitettiin spitaalihoitoloihin, köyhäintaloihin ja ns. pyhänhengenhuoneisiin.
 
Suomessa mielisairaiden eristys aloitettiin keskiajalla.1600-luvulla mielisairaita eristettiin spitaalipotilaiden kanssa Seilin saarelle, sinne rakennettuun leprahoitolaan.1700-luvulla Seilissä varsinaisesti käynnistynyt mielisairaalatoiminta jatkui aina 1960-luvulle saakka.

Aikanaan mielisairaiden "hoito" ei ollut varsinaista hoitoa, vaan sairaat lukittiin "hullunarkkuihin", koppeihin, kahlittiin seiniin ja ruoskittiin.

1800-luvulla alettiin kuitenkin varovasti luopumaan pakkokeinoista ja kahleista - mielisairaista alettiin pitämään enemmän huolta. 1800-1900 lukujen taitteessa mielisairaanhoidossa alettiin siirtyä vuodehoitoon. Alunperin vuodehoidon tarkoitus oli kestää vain muutamia viikkoja, ja vain akuuteissa tapauksissa - levottomuustilojen torjumiseksi. Vuodehoidosta kehittyi kuitenkin monissa paikoissa pääasiallinen hoitomenetelmä, ja usein levottomat potilaat joutuivat makaamaan vuoteissa useita kuukausia - jopa vuosia.
 Liiallisen vuodehoidon käytöstä nousi kuitenkin kritiikkiä, ja sen vastustuksen myötä mielisairaanhoito alkoi kehittymään kohti nykyistä.

Mielisairaanhoito Suomessa

 Suomessa tärkein käänne mielisairaanhoidossa tapahtui 1800-luvulla, jolloin keisari Nikolai I antoi mielisairaiden hoitoa ja sairaaloiden rakentamista koskevan asetuksen. 1860- luvulla mielisairaiden lukumäärästä alettiin pitää tilastoja, ja 1880-luvulla voimaan tullut keisarillinen asetus määräsi kunnat huolehtimaan mielisairaiden hoidosta. (Kunnalliskotien mielisairasosastot toimivatkin Suomessa 1950-luvulle saakka, jolloin maahan rakennettiiin ns. B-sairaalaverkko.)

Vuonna 1937 Suomeen asetettiin mielisairauslaki, jonka jälkeen kaikki hoidossa olevat mielisairaat tulivat lääkärinhoidon valvontaan. Vuonna 1939 maa jaettiin mielisairaanhuoltopiireihin. 1940-luvun suomessa yleinen käsitys oli, ettei mielisairautta voitu parantaa. Tämän vuoksi mielisairauksien tutkimustakaan ei koettu tarpeelliseksi. Mielisairaita hoitavien laitosten tarkoituksena oli yhä lähinnä potilaiden säilyttäminen ja vahinkojen ehkäiseminen.

Uusi mielisairaslaki tuli voimaan vuonna 1953, jolloin potilaspaikkoja lisättiin, ja ennalta ehkäisevään työhön luotiin avohoitoverkosto. Myös psykoosilääkkeet otettiin käyttöön 1950-luvulla.
Hoitoon yhdistyi kuntoutus- ja perhetyö, ja syntyi A- ja B-mielisairaalat.

Vuonna 1976 psykiatrisen hoidon suuntaviivoja määriteltiin, hoitojärjestelmää alueellistettiin ja ehkäisevää työtä kehitettiin. Kroonistuneille potilaille tarkoitetuista B-sairaaloista luovuttiin. Sairaalapaikkojen määrää alettiin 1980-luvulla vähentää, ja voimavaroja suunniteltiin siirrettäväksi avohoitoon. 1990-luvun laman takia  avohoidon kehitys kuitenkin otti takapakkia.

Suomen sosiaali- ja terveydenhuolto elää kai tietynlaista murrosta tällä hetkellä. Mihin päin olemme menossa - sen vain aika näyttää.

Pitkäniemen sairaala

Nokialla sijaitseva Pitkäniemen sairaala on rakennettu 1800-1900 lukujen taitteessa, palvelemaan koko Länsi-Suomen "mielenvikaisia". Pitkäniemen alueen katsottiin olevan rauhallinen ympäristö mielisairaalalle. Vieressä sijaitsevalle Pyhäjärvelle sairaalalle hankittiin oma höyrylaiva v.1900, sairaalalle perustettiin oma puisto, ja pellot olivat sairaalan omassa viljelyskäytössä 1980-luvun lopulle saakka.

Pitkäniemessä annetaan nykyisin pääosa Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) psykiatrisesta hoidosta.

Pitkäniemen hautausmaa

Pitkäniemen sairaalan hautausmaa sijaitsee Turuntien toisella puolella, Sarpantien varrella. Hautausmaalle on haudattu 426 Pitkäniemen sairaalan potilasta, vuosien 1902-1964 välillä. Hautausmaalta löytyy vuonna 1992 Pitkäniemen potilaiden pystyttämä muistomerkki, edesmenneitä potilaita kunnioittaen - muistuttamaan mielisairaiden ja mielisairaanhoidon historiasta?

Pitkäniemen hautausmaa

 Tunnelma hautausmaalla on rauhallinen, ja tavallaan aika siellä on pysähtynyt. Keskellä aluetta kasvaa valtava koivu, joka luo auringon laskiessa suuren varjon.

Pitkäniemen hautausmaa

Pitkäniemen hautausmaa

Pitkäniemen hautausmaa muistuttaa meitä siitä, kuinka mielisairaita aikanaan on kohdeltu. Heidät eristettiin yhteiskunnan ulkopuolelle. Niin eläessään, kuin kuoleman jälkeenkin. Ympyrä on kauniisti sulkeutunut. Nykypäivänä hullut kulkevat keskuudessanne, mutta miten sitäkään enää määritellään - mielenterveyttä?

Pitkäniemen hautausmaa

Muistomerkin kauniin osuvaa lausetta lainaten päätän tämän kirjoituksen, 

kaikkia mieleltään sairaita, kautta vuosien kunnioittaen:

- Rauhan minä jätän teille:

   Minun rauhani.

- Noora

Lähteet:

- Prinsessakampanja-sivusto
- Museovirasto
- Wikipedia

Epilän kylpylä

Epilän MIKÄ?

Oletko kuullut puhuttavan Epilän kylpylästä? Minä en.

Törmäsin kertomukseen sattumalta, etsiessäni tietoa Tampereen seudun historiasta. Tuo junaratojen väliin jäänyt Epilänharjun alue, ja jyrkästi alaspäin laskeutuva unohdettu ryteikkö - siitä oli pakko ottaa selvää! Googlettamalla Epilän kylpylästä löytyy kyllä tekstiä ja tietoa. Mitä enemmän luin, sitä enemmän teki mieli lähteä paikan päälle.

Tampereella, Epilänharjun kupeessa sijaitsee jääkauden aikana muodostunut harjukuoppa, eli suppa.

Epilänharjulla, supan vieressä sijaitsi myös aikanaan Rauhalinna - Sahanterä Oy:n omistajan, Sixtus Syrjäsen huvila. Huvila on purettu jo 80-luvulla, ja paikalle on rakennettu kaupunkilaisia paremmin palvelevia asuntoja. Asuinalueen reunamilla, junaradan varressa seisoo kuitenkin yhä tukevasti pystyssä oleva kivisilta/kaariportti. Kaariportti seisoo tummana ja tuimana - ikäänkuin vartioimassa supan pohjalta löytyvää Sixtuksen paratiisia.

"Yksityisalue, läpikulku kielletty." - portin toiselta puolelta alkaa asuinalue.  Tässä kohtaa on kuitenkin hyvin helppo kuvitella Syrjäsen perheineen ja ystävineen kävelleen Rauhalinnan pihamaalta sillan kierreportaat alas, ja kaariportin ali puutarhaan - kylpyläparatiisiin.

Nämä rakennelmat ovat nähtävissä myös junaradan varrelta. Kuinka moni niihin on kiinnittänyt huomiota?

Historia huokuu hengitysilmassa

Epilänharjun ulkoilureitin vieressä pilkottaa betonimuuri. Rinnettä alas lähtee pieni polku, jota pitkin kävellessä laskeutuu kuin toiseen maailmaan.

Palataan ajassa taaksepäin. Eletään 1930-luvun lamaa. Tehtaanomistaja Syrjänen päättää tehtaan tilauskantojen vähennyttyä työllistää työntekijöitään lamasta huolimatta - rakentamalla perheelleen kesänviettopaikan. Rauhalinnan vierestä laskeutuvaa rinnettä aletaan porrastamaan betonimuureilla, ja pengertämään rinteitä hyötykasveilla.

Vuosi 2014 - Rinnettä reunustavat muurit ovat yhä pystyssä.

Pieni pala paratiisia

Aikanaan, Porin rautatien ratapenkan rakentamisen seurauksena suppakuopan pohjalle on valunut vettä - lammeksi asti. Ehkäpä juuri tuosta kuopan pohjalla olevasta lammesta Sixtus Syrjänen on aikanaan saanut idean vehreälle kylpylälleen?

Rinnettä alaspäin vie polku, aina kuopan pohjalle asti. Ilma sakenee, on heinäkuun helteinen iltapäivä. Kuumaa ja kosteaa - kuin viidakossa. Viidakolta tuo paikka tuntuu muutenkin, kasvillisuutta on paljon. Sydän hakkaa rinnassa kun vihdoin näen lammen. Lammen keskellä komeilee Sixtus Syrjäsen rakentama pieni saari. Saarelle johtavan kaarisillan teräsrakenteet ovat yhä paikallaan. Muistona menneestä.

Vaikka tuo lampi onkin rehevöitynyt, täynnä epämääräistä roinaa, ja saarikin on pelkkä ryteikkö - voi silti kuvitella kuinka kaunis ja virkistävä tuo paikka on aikanaan ollut. Kaupunkilaisten oma paratiisi.

Minun oli pakko päästä kiertämään koko lampi ympäri, vaikka polkua sinne ei johtanutkaan, ja maasto oli ryteikköä ja nokkosta. Silti - pakko oli mennä. 

Kylpyläpaviljonki

Lammen rannassa, rautasillan luona kohoaa torni. Tai se mitä siitä on jäljellä. Lähemmäs mentäessä alkaa hahmottumaan paviljongin, kylpyläkatoksen betonirakenteet. Ihmisen tuhotekojen lisäksi luonto on tuossa paikassa ottanut vallan. Romahtaneet rakennukset on spraymaalattu, mutta tavallaan maalaukset tuovat mukavaa kontrastia kaiken tuon betonin ja vihreyden keskellä.

Uskaltaudun kävelemään kylpyläkatoksen alla. Puut ovat kumartuneet ja kasvillisuus kietoutunut kauniiksi vihreäksi jatkeeksi katokselle. Viinimarjapensaat muistuttavat ennemmin köynnöksiä.

Kiipeän kurkkimaan tornin sisällä olevia kierreportaita, ja käsittääkseni käymälää. Tuo kaikki on jotenkin taianomaisen vihreyden ympäröimänä lumoavaa. Oli romua ja graffitteja tai ei - pystyn silti kuvittelemaan paikan entisessä loistossaan.

Elämys

Kaupunki on lunastanut maat itselleen 1980-luvulla, ja Syrjästen huvila on purettu. Kylpylä on kuitenkin jäänyt käyttämättömäksi ja vailla kunnossapitoa jo kauan ennen sitä. Lukemani mukaan käyttö väheni, ja kesänviettopaikka jäi unholaan jo 1950-luvun jälkeen.

Puutarhan pensaita ja puita ovat ihmiset käyneet kaivamassa ylös, myös betonirakenteet ovat osittain ihmisen, osittain luonnon tuhoamia. Ihmisen jäljiltä alueella on paljon epämääräistä romua ja pullonsirpaleita - alueella kannattaa siis liikkua todella varovasti.

Kyllä - kaikesta romusta ja sotkusta huolimatta Minä pidin kylpylän raunioita upeana. Suosittelen käymään alueella, paikka on elämys.

- Noora




Lähteet, ja lisää juttuja Epilän kylpylästä:

* http://melontareitit.com/puskajussi/epilan-kylpyla  (Tuolta sivustolta löytyy muuten WANHA kuva kylpylästä - mielenkiintoista!)

* http://yle.fi/uutiset/epilan_kylpyla_oli_ainoa_lajissaan/5915429

* http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/76344-roomalaisen-kylpylan-rauniot-loydettiin-uudelleen-epilasta

* http://turistinakotikaupungissani.blogspot.fi/2012/07/katseilta-piilossa.html

* http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2009/03/epilan-kadonnut-muotopuutarha-lamalaake.html